Kompostointikoulutuksesta mukaan tarttunutta: Ei jätettä vaan kierrätyksen raaka-ainetta
27.4.2026
Puutarha tuottaa meille iloa ja mielenrauhaa, josta ilta-auringon loisteessa on ihana nauttia. Tosin joskus mielenrauha saattaa olla kaukana, kun yritämme päästä eroon kaikesta siitä “hyödyttömäksi” koetusta kasvimassasta, josta ei ole silmäniloksi eikä paistinpannulle. Mutta tarvitaanko sekä uusi ajattelumalli että toimintatapa?
Hortonomi Paula Toreniuksen kompostointikoulutus antoi ideoita molempiin. Puutarhassa syntyvän jätteen ravinteet voi kompostoimalla kierrättää oman pihan uusiokäyttöön. Siinä hyvä alku toimintatapojen muuttamiseen. Ajattelutavan muutokseen viittaa se, että “jäte” on huono sana kuvaamaan puutarhassa syntyvää ylimääräistä eloperäistä ainesta. Se, mikä on meille jätettä, on ravintoa lukemattomille pieneliöille, ja lopulta uusi ravinteita sisältävä raaka-aine omalle pihalle. Ajatellaan siis jäte uusiohyödykkeenä.
Kerroksellinen kuin täytekakku
Paula Torenius opasti niin teoriassa kuin käytännössä, miten komposti rakennetaan (tarkemmat ohjeet löytyvät Paulan esityksestä). Pohjalle salaojitukseksi paksumpia risuja ja muuta karkeampaa ainesta estämään kompostin pohjan vettyminen. Seuraavat kerrokset vuorotellen kuivuneita lehtiä ja vihreitä kasvinosia tai ruohosilppua. Tässä asiassa Paulan viesti oli kuitenkin ehdoton: pelkät kuivuneet lehdet ja risut eivät kompostoidu, koska pieneliöt tarvitsevat ravinnokseen nimenomaan vihreitä kasvinosia. Hajottajaeliöt eli bakteerit, sienet, alkueläimet, lierot jne. tarvitsevat siis typpeä (eli vihreitä kasvinosia), hiiltä (kuivaneita kasvien osia ja lehtiä), sopivasti kosteutta ja ennen kaikkea happea. Litimärässä kompostissa happea ei ole ja sen takia hajoamisesta tulee mätänemistä ja lopputuotoksesta haisevaa liejua. Komposti pitäisikin ajatella elämää kuhisevana multatehtaana eikä vain tontin nurkkaan piilotettuna roska-astiana. Se vaatii hieman vaivaa ja huolenpitoa, mutta ei siedä liiallista kääntämistä tai möyhentämistä. On tärkeää, että komposti saa myös tekeytyä rauhassa, opasti Paula.
Entäs kun kesän aikana ei ole “täytekakkuun” riittävästi erilaisia kerroksia?
Suurin ongelma monelle koulutukseen osallistuneelle näytti olevan se, että puutarhamme tuottavat kesän eri vaiheissa aina “liikaa” vain yhdentyyppistä jätettä: syksyllä ja usein vielä keväälläkin tontin nurkat pursuavat kuivista puiden lehdistä, keskikesällä ruohonleikkaus tuottaa pelkästään vihreää nurmijätettä ja syksyllä tulee taas kottikärryittäin perennojen varsia. Kompostin perustamisessa nämä kaikki pitäisi saada somasti omiin kerroksiinsa. Paulan suositus olikin, että syksyn ja kevään lehti- ja risumassaa jemmataan johonkin tontinnurkkaan odottamaan keskikesää, jolloin sitä voi lisätä nurmikko- ja muun viherjätteen sekaan omiin kerroksiinsa. Näin vielä kesälläkin kompostiin saadaan mahdollisimman hyvät elinolosuhteet niille eliöille, jotka hajotustyön puolestamme tekevät.
Armoa itselle ja puutarhalle
Paula Toreniuksen koulutuksesta jäi mieleen myös kohtuullisuus. Puutarhasta ei pitäisi tehdä yltiöpäistä työleiriä. Puutarhalle on jopa armollisempaa jättää kuivuneet perennojen lehdet kukkamaan peitoksi, ja vankkavartiset kukkavanat talventörröttäjiksi linnuille. Kevään koittaessa lehdet ja varret voi silputa niille sijoilleen - kesän uusi kasvusto ne kyllä peittää taas alleen. Lisäksi lehti- ja risukasat ovat hyönteisten ja siilien talvehtimispaikkoja. Paula Torenius opasti myös jättämään kohtuullisessa määrin lehtipuiden lehtiä nurmikolle, jotka sitten syksyn viimeisessä tai viimeistään kevään ensimmäisessä nurmikon leikkauksessa murskautuvat nurmikon ravinteeksi.
Tavoitteena luonnonmukainen ja omavarainen puutarha
Ihanteellisessa tavoitetilassa tontilta ei viedä mitään pois eikä sinne tuoda ostomultaa tai -ravinteita, kun kaikki eloperäinen kasviaines kierrätetään. No, tämä on ihannetilanne, joka ei aina toteudu, mutta siihen suuntaan meidänkin kannattaa ponnistella. Kierrätetään omalla pihalla kasvaneet kasvijätteet mullaksi ja ravinteiksi takaisin oman pihan kukkaloiston käyttöön. Sen lisäksi, että toimimme tällöin ekologisesti ja lisäämme alueemme monimuotoisuutta, toimimme myös yhteisten sääntöjemme mukaisesti. Tonttikohtainen kompostointi kun on ihan mustaa-valkoisella kirjattu myös yhdistyksemme sääntöihin, vaikkakin se on päässyt meiltä monelta täysin unohtumaan. Yhteisaumoja ei alunperin ole perustettu tonteilta tulevaa jätettä varten vaan yhteisten puistoalueiden jätteiden kompostointiin. Kompostoimalla itse mahdollisimman paljon omalla tontilla, saamme vähennettyä aumoihin nyt päätyvän jätteen määrää, ja siten pidettyä ne siistimpinä. Tehdään siis kompostoimalla hyvää työtä kauniin alueemme yhteisen viihtyisyyden eteen.
Paula Toreniuksen kompostointikoulutuksen esitys on luettavissa jäsensivuilla kohdassa “Tietoja&kursseja”. Paula antoi sen ainoastaan jäsenten käyttöön eikä sitä saa jakaa ulkopuolisille.