Peurat ja Rusakot
Ovathan nuo Valkohäntäpeurat ja Rusakot ihan söpöjä eläimiä.
Suomi sai ensimmäiset alle 10 valkohäntäpeuraa amerikansuomalaisten lahjana vanhalle kotimaalle 1930-luvulla. Nyt runsaassa 80 vuodessa kanta on räjähtänyt yli 100 000 yksilöön.
Vanhamyllyn puutarhat ovat saaneet osansa näistä, syömällä keväällä kukkien kukat, järsimällä puiden runkoja ja pensaiden oksia.
Korkeatkaan aidat eivät pidättele kauriita.
Monet ovatkin suojanneet puita ja pensaita nauhakauluksin tai verkoilla.
Ja jos peurat jättävät kevään krookukset rauhaan, niin seuraavaksi paikalle tulee rusakko aterioimaan nekin. Ja jos rusakko jättää tulppaanit rauhaan, niin peurat kyllä siistivät tulppaanien väriloiston.
Suojautumiseen on erilaisia konsteja tuoksupalloista ruokintapaikkojen perustamiseen näille epeleille.
Rusakoita on joinakin vuosina alueella harvennettu jousiampujien avulla.
Keltaista nauhaa, jota näkee paikoin teiden varsilla voi kokeilla istutusten suojaamiseen. Valkosipuliliuoksella sumutetut kasvit saattavat myös jäädä syömättä. Liiketunnistevalot voivat myös säikäyttää vierailijat pois.
Sanotaan, että peurat kaihtavat keltakukkaisia kukkivia kasveja. Myöskään sipulit, narsissit, rohtosormustinkukka, ukonhatut, akileijat, marunat, unikot, kullerot, päivänliljat ja kuunliljat eivät kuulu niiden suosikkeihin. Puuvartisista kasveista ne jättävät yleensä rauhaan jasmikkeet, hortensiat, tuhkapensaat, syreenit ja tuijat.
Rusakoille taas näkyy kelpaavan lähes kaikki, mitä puutarhaan on istutettu ja aivan kaikkea ei suojatakaan voi. Niille maistuvat mm. pensasangervot, vihmat, hortensiat, ruusut, omenapuut, onnenpensaat ja kultasade.
Jättävät kuitenkin yleensä rauhaan voimakastuoksuiset puut ja pensaat, kuten herukat, tuomet, kuusamat, syreenit, lumipalloheisit ja aroniat.
Koitetaan kuitenkin tulla toimeen näiden sinänsä kauniiden eläinten kanssa!
